Olen Jenni ja kirjoitan Pupulandia-nimistä blogia. Olen ollut blogi- ja somemaailmassa mukana jo yli 11 vuotta – niistä ajoista lähtien, kun blogit todellakin olivat vain viaton harrastus vailla aavistustakaan siitä, että niistä voisi jonakin päivänä tulla bisnestä.
Olin aikoinaan vain iloinen, että olin löytänyt kanavan jakaa omia mietteitä ja inspiraatioita sekä siihen ympärille joukon samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Sosiaalisen median perusteella syntyy helposti ihmisistä sellainen täydellisyyden mielikuva ja illuusio. Kun somessa jaetaan vain niitä elämän huippuhetkiä ja kauneimpia yksityiskohtia, unohtuu, että jokaisen some-profiilin takana on oikea ihminen vastoinkäymisineen, taisteluineen ja epävarmuuksineen.
Monen silmissä näyttäydyn varmasti hyvin itsevarmana ja määrätietoisena ihmisenä, mitä nykyään paljolti olenkin, mutta elämässäni on ollut paljon hetkiä, jolloin en todellakaan ole tiennyt, mitä haluan ja oma juttukin löytyi puolivahingossa. Blogiharrastus kasvoi orgaanisesti ammatiksi, enkä koskaan kuvitellut, että varsinkaan yli kymmenen vuotta myöhemmin tekisin tätä edelleen.
On vaikea ajatella omaa elämää ilman blogia tai jotenkin siitä irrallaan, koska se on kulkenut matkassa niin kauan. Omaksi itsekseni tuleminen on vuosien varrella ollut paikoin kova ja kivuliaskin prosessi, ja yhteyttä omaan itseen on etsitty niin psykoterapiassa, yksin mietiskellen kuin ystävien kanssa keskustellenkin.
Olen aina ollut rohkea tyyppi, mutta olen myös ymmärtänyt, että omien taisteluiden avaaminen muille auttaa ihmisiä paitsi ymmärtämään minua paremmin, ehkä myös uskaltamaan itsekin. Siksi olen halunnut tietoisesti rikkoa tabuja ja puhua sellaisista aiheista, mistä moni ei uskalla ääneen puhua: mielenterveydestä, terapiasta, masennuksesta, uupumuksesta, yksinäisyydestä ja muunlaisistakin kohtaamistani vaikeuksista. Olen halunnut osoittaa, että kuka tahansa voi kärsiä tällaisista asioista ulkokuoreen katsomatta ja niiden ei tarvitse leimata ihmistä koko loppuelämäksi. Ja ennen kaikkea olen halunnut näyttää, että vaikeistakin ajoista ja kokemuksista voi selvitä.
On ihan OK olla keskeneräinen ja sanoa se ääneen. On myös ihan OK epäonnistua tai harhailla, sillä usein juuri niistä hetkistä oppii kaikkein eniten.
– Jenni
Aidoin kauneus mitataan viime kädessä siinä, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä.