Minusta ihmisen on kelvattava juuri sellaisena kuin on, tai sitten ei ollenkaan. Ja minä kyllä olen kelvannutkin – olen ollut aktiivinen ja ehtinyt jättää jälkeni jo monelle alalle. Jo lapsuudessa alkanut intohimo teatteria ja hevosia kohtaan on poikinut minulle monta rakasta ammattia. Alunperin opiskelin kulttuurituottajaksi. Olen työskennellyt aina myös teatterin parissa. Perinteisen näyttelemisen lisäksi teen työtä säännöllisesti myös sairaalaklovnina, mokalogiaan erikoistuneena Tohtori V.A. Hinkona.

Iltaisin pidän ratsastustunteja, valmistuin ratsastuksen ohjaajaksi muutama vuosi sitten.

Välillä hyppään näytelmäkirjailijan housuihin – syksyllä tulee ulos toinen kirjoittamani näytelmä; Pari-suhde-teoriaa. Hulvattomia havaintoja elämästä.

Minulle työ on polttoainetta. Tykkään kun tapahtuu ja on kauheasti kaikkea kivaa tekemistä. Uskon siihen, että kaikki on mahdollista, kun yrittää tarpeeksi. Kun tuntuu vaikealta, kysyn itseltäni, oletko kääntänyt viimeisenkin kiven. Kun tiedän antaneeni kaikkeni, en voi katua mitään, en edes epäonnistumista.

Silloin, kun joku asia tuntuu pelottavalta, se on minulle merkki siitä, että se täytyy tehdä. Avioeron jälkeen aloin kirjoittaa tuntemuksiani paperille ajatellen, että ”tätä en voi koskaan näyttää kenellekään”. Sittemmin monologini päätyi kuitenkin esitettäväksi ympäri Suomen yleisöille, joilta se on saanut valtavan hyvän vastaanoton. Olen saanut palautetta, että ihanaa, kun joku uskaltaa sanoa ääneen. Moni tuntuu samaistuneen niihin tunteisiin.

Mottoni on, ettei elämää pidä ottaa liian vakavasti. Ei pidä pelätä virheitä, ne kuuluvat elämään.

– Karolina